Uusklassinen ja klassinen sisustus: mittasuhteiden opas

Klassinen sisustus hyödyntää antiikin ja myöhempien eurooppalaisten tyylikausien sommittelua näkyvästi: symmetriaa, koristeellisia kehyksiä, voimakkaita kattolistoja, pylväitä ja yksityiskohtaisia rosetteja. Uusklassinen sisustus viittaa samaan arkkitehtoniseen perintöön, mutta karsii koristelua ja korostaa rauhallisia pintoja, selkeitä akseleita sekä rajattua materiaalipalettia. Ero näkyy erityisesti siinä, kuinka paljon listaprofiili, seinäkehys tai kattoaihe osallistuu huoneen kokonaisilmeeseen.

Klassisessa olohuoneessa keskiakseli voidaan rakentaa esimerkiksi takan, suuren seinäpeilin tai kalusteryhmän ympärille. Uusklassisessa olohuoneessa keskiakseli voi syntyä myös pelkistetystä seinäpaneelijaosta ja yhdestä valaisimesta. Molemmissa tyyleissä symmetria on tarkoituksenmukainen työkalu, ei velvollisuus: ikkunoiden, ovien ja kiinteiden rakenteiden epäsäännöllisyydet on huomioitava ennen kuin kehyksiä tai pilastereita jaetaan seinälle.

Eurooppalaisissa kohteissa tyylin valintaan vaikuttavat myös rakennuksen ikä, paikalliset korjauskäytännöt ja kuljetusreitit. Pitkät listat, rosetit ja pylväsosat on suunniteltava pakkaus- ja käsittelyrajoitukset huomioiden, jotta työmaalla ei tehdä tarpeettomia jatkoksia tai muotoon sopimattomia korvauksia.

Doorilainen, joonialainen ja korinttilainen järjestys ovat antiikin pylväsjärjestyksiä, joiden erot liittyvät ennen kaikkea pylvään kapiteeliin, mittasuhteisiin ja koristelun määrään. Doorilainen järjestys on näistä pelkistetyin: kapiteeli on niukka ja yleisilme painava. Joonialainen järjestys tunnistetaan kapiteelin kierteisistä voluuteista. Korinttilainen järjestys on koristeellisin, ja kapiteelin aiheet viittaavat usein kasviaiheisiin.

Klassisessa sisustuksessa pylväsjärjestystä ei pidä käyttää satunnaisena koristeena. Doorilainen pilasteri sopii yleensä selkeään ja vähäeleiseen seinäjakoon, kun taas joonialainen tai korinttilainen aihe tarvitsee ympärilleen riittävästi seinäpintaa ja kattokorkeutta, jotta yksityiskohta ei näytä irralliselta. Uusklassinen sisustus käyttää usein pilasteria pylvään sijasta, koska seinään liittyvä tasomainen elementti säilyttää arkkitehtonisen rytmin ilman, että kulkutila kapenee.

Koristepylväät ovat sisustuselementtejä eivätkä ne kanna rakennuksen kuormia. Pylväsosan oma paino ja kiinnityskuormat kohdistuvat kuitenkin alustaan, joten kiinnitystapa, alustan kunto ja valitun osan asennusohje on tarkistettava kohdekohtaisesti. Kantavaan rakenteeseen liittyviä päätelmiä ei saa tehdä pelkän sisustusosan perusteella.

Uusklassisen olohuoneen listoitus alkaa huonekorkeuden ja seinäpintojen lukemisesta, ei yksittäisen profiilin valinnasta. Kattolista rajaa seinän ja katon, kattorosetti kokoaa valaisinpisteen ympäristön, pilasteri rytmittää pystysuuntaa ja jalkalista viimeistelee lattian liittymän. Näiden osien korkeuksille ei ole yleispätevää numeerista suhdetta, koska ikkunoiden yläreunat, ovien korkeus, olemassa olevat kipsityöt ja huoneen leveys muuttavat mittakaavaa.

Matalammassa olohuoneessa raskas kattoprofiili voi painaa kattoa visuaalisesti alaspäin. Korkeammassa olohuoneessa hyvin kapea lista taas voi jäädä kauas katsottaessa vähäiseksi. Sopiva ratkaisu tehdään tarkastelemalla koko seinää: katon liittymää, aukkojen ympäristöä, kalusteiden korkeutta ja valaisimen mittaa samassa näkymässä. Pilasterien jako kannattaa sovittaa aukkoihin ja seinän todellisiin mittoihin, jotta kapeita, irrallisia välikaistoja ei synny.

Olohuoneen seinäkehykset voivat tukea klassista tai uusklassista sommittelua, mutta jokaisen kehyksen ei tarvitse olla saman levyinen. Rakennuksen epäsymmetria voidaan ratkaista esimerkiksi säilyttämällä näkyvän pääseinän rytmi johdonmukaisena ja jättämällä sivuseinät rauhallisemmiksi. Mittapiirros, näytepala ja valaistuksen koeasettelu vähentävät työmaalla tehtäviä korjauksia.

Moderni uusklassinen sisustus yhdistää perinteisen seinäjaon ja nykyisen valaistuksen ilman, että jokainen pinta koristellaan. Pelkistetty kattolista, matala seinäkehys ja harkittu pilasterijako voivat riittää tuomaan huoneeseen arkkitehtonisen rakenteen. Piilovalaistus voidaan sijoittaa siten, että valo korostaa katon liittymää tai seinäpinnan syvyyttä, mutta valaisinratkaisu tarvitsee tilaa, sähköteknisen suunnittelun ja huollettavan toteutuksen.

Modernissa olohuoneessa kannattaa erottaa kaksi asiaa: listan näkyvä profiili ja valaistukselle varattu rakenne. Hyvin voimakas koristeprofiili ja voimakas epäsuora valo voivat yhdessä tehdä seinästä levottoman. Hillitty profiili antaa valolle tilaa, kun taas korostettu rosetti voi toimia paremmin keskivalaisimen yhteydessä. Valaistuksen värisävy, valon suunta ja varjojen määrä vaikuttavat siihen, kuinka syvinä kehykset ja listat näkyvät eri vuorokaudenaikoina.

Rigidistä, suljetun solurakenteen polyuretaanista valmistettujen sisustusosien tiheys on 150-220 kg/m³. Materiaalin käyttölämpötila on -100/+80 C ja vedenimeytyminen on alle 1 %. Nämä ominaisuudet eivät tarkoita, että materiaali olisi vedeneristysratkaisu tai että maalipintaa voisi jättää suunnittelematta. Sisätilan maalausjärjestelmä valitaan aina alustan, maalityypin ja kohteen käyttöolosuhteiden perusteella.

Klassisen sisustuksen pitkälinjaiset osat vaativat huolellisen kuljetus- ja pakkaussuunnitelman, erityisesti monen maan toimituksissa. Kattolistojen, jalkalistojen, pilasteriosien ja rosettien määrät kannattaa tarkistaa suhteessa kuljetusmittoihin, työmaan varastointiin ja nostoreitteihin. Suojattu pakkaus vähentää kulma- ja pintavaurioita, mutta työmaalla tuotteet on silti tarkastettava ennen asennusta.

Rigidin polyuretaanin asennus tehdään puhtaalle ja kuivalle alustalle. Jiirit leikataan 45 asteen jiirilaatikolla tai vastaavalla tarkalla työkalulla. Osat kiinnitetään polyuretaanisella asennusliimalla, ja ruuvikiinnitys on pakollinen mekaaninen varmistus. Silikonia ei käytetä asennusliimana. Liitokset ja kiinnityskohdat viimeistellään tasoitteella, minkä jälkeen pinta hiotaan 180-220 karkeuden hiomapaperilla, pohjamaalataan ja maalataan kahdella maalikerroksella.

Tehdaspohjamaalattu pinta helpottaa jatkokäsittelyn suunnittelua, mutta lisäpohjamaalaus voi olla tarpeen valitun maali- ja alustaolosuhteen mukaan. Ulkokäytössä UV-säteilyä kestävä maali on välttämätön. Asennusohjeen ja valitun tuotteen poikkileikkauksen on aina ohjattava kiinnitysratkaisua; yleistä ruuvijakoa, liimamenekkiä tai kuivumisaikaa ei voida määrittää luotettavasti ilman tuotekohtaista tietoa.