Pylvästyypit: valinta, mittasuhteet ja julkisivukäyttö

Roomalainen pylväs on seinästä erillään tai lähes erillään näkyvä, yleensä pyöreärunkoinen koriste-elementti. Se sopii sisäänkäyntien, katettujen terassien, aulojen ja julkisivun korostettujen kohtien kehystämiseen. Pilasteri on seinäpintaan liittyvä litteämpi pylväselementti, joka tuo klassista pystysuuntaista jäsentelyä ilman vapaasti seisovan pylvään syvyyttä. Pilasteri on usein käytännöllinen valinta kohteissa, joissa kulkutila, kuljetusreitti tai julkisivun ulkonema on rajallinen.

Uurrettu pylväs tarkoittaa pylväsrunkoa, jossa on pystysuuntaisia uria. Urat lisäävät valon ja varjon vaihtelua sekä tekevät pinnasta visuaalisesti kevyemmän. Uurre voi kuulua roomalaiseen pylvääseen tai seinään liittyvään pilasteriin, joten uurrettu muoto ei yksin määritä pylvään rakennetta. Pylvästyyppi kannattaa valita julkisivun aukkojen, sokkelilinjan, räystään ja muiden pystyelementtien kanssa samassa mittakaavassa.

• Roomalainen pylväs korostaa sisäänkäyntiä ja avointa tilaa.
• Pilasteri jäsentää tasaista seinäpintaa.
• Uurrettu pinta lisää klassista pintarytmiä.

Kapiteeli ja jalusta sitovat pylväsrungon rakennuksen muuhun koristeluun. Toskanalainen kapiteeli on pelkistetty vaihtoehto, joka sopii selkeisiin julkisivuihin, sisäänkäyntien kehyksiin ja kohteisiin, joissa koristelun määrä pidetään hillittynä. Joonialainen kapiteeli tunnetaan kierremäisistä voluuteista, ja se toimii julkisivuissa, joissa halutaan näkyvämpi klassinen viittaus ilman runsasta lehtikoristelua. Korinttilainen kapiteeli on yksityiskohtaisempi ja soveltuu kohteisiin, joissa myös listat, kehykset ja muut koristeosat ovat ilmeeltään runsaita.

Jalusta valitaan pylväsrungon halkaisijan, seinäpinnan, sokkelin korkeuden ja ympäröivien listojen perusteella. Liian pieni jalusta voi tehdä pylväästä irrallisen näköisen, kun taas liian voimakas jalusta voi kasvattaa visuaalista painoa etenkin kapealla julkisivulla. Kapiteelin leveys, rungon pituus ja jalustan mitta tulee tarkistaa valitun tuotteen poikkileikkauksen sekä kohteen piirustusten mukaan. Klassiset mittasuhteet eivät ole yksi kaikille kohteille soveltuva vakio, vaan ne sovitetaan kokonaisuuden pystysuuntaiseen rytmiin.

Klassisissa pylväskokonaisuuksissa pylväsrunko, kapiteeli ja jalusta luetaan yhtenä pystysuuntaisena kokonaisuutena. Mittasuhteiden arviointi alkaa julkisivun todellisista linjoista: oviaukon korkeudesta, ikkunoiden ylä- ja alareunoista, sokkelista, räystäästä sekä seinäpinnan leveydestä. Pylväät kannattaa sijoittaa niin, että ne tukevat olemassa olevia akseleita eivätkä muodosta erillistä, rakennuksen mittakaavasta poikkeavaa rytmiä.

Euroopan eri rakennuskannoissa seinärakenteet, julkisivupinnat ja kuljetusmahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti. Siksi pitkän pylväsrungon jakaminen, kuljetuspakkauksen koko ja kohteen nostoreitti on arvioitava ennen tilausta. Valittu pylväs ei saa perustua pelkkään valokuvaan tai tyylin nimeen, vaan rungon, kapiteelin ja jalustan yhteensopivuus on tarkistettava tuotekohtaisesti. Koristepylväs ei korvaa kantavaa rakennusosaa eikä sitä saa käyttää rakennuksen tai katoksen kuormien siirtämiseen.

Kun julkisivulla on useita pylväitä tai pilastereita, niiden välisten etäisyyksien tulee seurata aukkojen ja seinäjakojen rytmiä. Kohdekohtainen suunnitelma ehkäisee tilanteen, jossa yksittäinen pylväs näyttää oikealta mutta pylväsrivi jää epätasapainoiseksi.

Sisätiloissa pylvästyypin valinta painottuu tilan mittakaavaan, kulkureitteihin, seinän tasaisuuteen ja valaistuksen muodostamiin varjoihin. Pilasteri soveltuu usein auloihin, käytäviin ja seinäpintoihin, joissa vapaasti seisova pylväs kaventaisi kulkua. Roomalainen tai uurrettu pylväs voi toimia sisääntuloaulassa, porrashuoneen yhteydessä tai tilanjakajana silloin, kun elementti ei estä käyttöä eikä sitä tulkita kantavaksi osaksi.

Ulkokäytössä julkisivun sääolosuhteet, lämpötilavaihtelut, maalausjärjestelmä ja liitoskohtien viimeistely ovat keskeisiä. Rigidistä, suljetun solurakenteen polyuretaanista valmistetun pylväselementin käyttölämpötila on -100/+80 C, ja vedenimeytyminen on alle 1 %. Ominaisuudet eivät tarkoita, että elementti olisi vedeneristysmateriaali tai että liitoskohtien suojaus voitaisiin jättää tekemättä.

Ulkopinnassa UV-säteilyä kestävä maali on pakollinen. Maalijärjestelmä, alustan kunto ja paikalliset sääolosuhteet vaikuttavat pintakäsittelyn toimivuuteen. Eri maissa käytettävät julkisivumaalit, rakennusmääräykset ja työmaamenettelyt on varmistettava kohdekohtaisesti ennen asennusta.

Koristepylväät valmistetaan rigidistä eli sertistä, suljetun solurakenteen polyuretaanista. Materiaalin tiheys on 150-220 kg/m³. Elementit toimitetaan tehdaspohjamaalattuina, ja lisäpohjustus on mahdollinen osana valittua maalausjärjestelmää. Kuljetuksessa pylväsrunko, kapiteeli ja jalusta on suojattava iskuilta, pistekuormilta ja reunavaurioilta, koska valmiin pinnan kolhut näkyvät erityisesti tasaiseksi maalatuissa julkisivuissa.

Euroopan kohteissa kuljetusreitit voivat sisältää kapeita katuja, porrashuoneita, sisäpihoja ja rajallisia purkualueita. Pakkauksen mitat ja käsittelytapa kannattaa sovittaa kuljetusreittiin jo ennen toimitusta. Pitkien tai useasta osasta koostuvien elementtien osalta työmaalla tarvitaan selkeä tunnistus, jotta kapiteeli, jalusta ja pylväsrunko yhdistetään oikein.

Varastointi tehdään kuivassa, tasaisella alustalla ja siten, ettei elementti pääse vääntymään tai vaurioitumaan. Pylväs on ennen asennusta tarkistettava näkyvien vaurioiden, oikeiden osien ja kohteen mittojen osalta. Kuljetus- tai varastointivaurion peittäminen maalaamalla ei korvaa rakenteen ja pintojen asianmukaista tarkastusta.

Koristepylvään asennus alkaa puhtaasta ja kuivasta alustasta. Liitos- ja kulmakohdat tehdään 45 asteen jiirileikkauksella, kun tuotteen rakenne ja kohteen detalji sitä edellyttävät. Kiinnityksessä käytetään polyuretaanipohjaista asennusliimaa; silikonia ei käytetä asennusliimana. Mekaaninen kiinnitys ruuveilla on pakollinen, sillä liima ei yksin korvaa pylväselementin varmistettua kiinnitystä.

Kiinnityksen jälkeen saumat ja kiinnityskohdat viimeistellään tasoitteella. Pinta hiotaan 180-220 karkeuden hiomapaperilla, pohjustetaan ja maalataan kahdella maalikerroksella. Tehdaspohjamaali ei poista kohdekohtaisen pintakäsittelyn, saumojen viimeistelyn tai ulkokäytössä vaadittavan UV-kestävän maalin tarvetta.

Kiinnitystapa, ruuvien määrä, ruuvien sijainti ja mahdolliset lisärakenteet määräytyvät valitun tuotteen poikkileikkauksen, alustan sekä materiaalikohtaisten asennusohjeiden perusteella. Koristepylvästä ei saa käyttää kantavana pylväänä. Rakennuksen, katoksen tai muun rakenteen kuormien siirtäminen vaatii erillisen kantavan ratkaisun ja kohdekohtaisen rakennesuunnittelun.